Eilen vietettiin miehen synttäreitä hieman jälkikäteen, koska tiistaina olin Merjan ja Riinan kanssa Sipetassa opettelemassa tekstauksen saloja. Todistusaineistoa kyseisestä opettelusta ei tullut kameralla napattua, vaan ne lähti jo postissa eteenpäin. Tekstaustusseja pitäisi itelle ostella jossain vaiheessa, niin homman harjoittelu helpottuisi. Merjan kanssa todettiin, että Merja ja Marja ovat varmasti kaikkista kamalimmat nimet tekstata. Ikinä. Oma sukunimikin alkaa vielä M:llä niin ei kovin hyvin mene.... Mutta tiukkaa treeniä, jahka jostain nettikaupasta löydän edullisesti kyniä :)

Synttäreille leivoin keväisen juustokakun

1241718951_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ohjeen bongasin jostain lehdestä, mutta nyt on joku siivonnut keittiön vähän liian hyvin, enkä tiedä missä kyseinen lehti majailee...

Pohjana ruisdigestivejä ja margariinia.

Täytteessä 4 dl vaahdotettua vaniljakastiketta (tosin mä laitoin purkillisen vaahdotettavaa kauravaniljakastiketta ja toinen oli vispikermaa), 400 g tuorejuustoa, tyrnimehua (määrää en muista ulkoa olisko 1 dl ?),sokeria vähän,liivatetta liuotettuna sitruunamehuun. Päällä granaattiomenaa.

Koitan kaivaa ohjeen jostain vielä ja tarkentaa tätä. Kakku oli kuitenkin mukavasti erilainen ja hyvää se varmastikin oli, sillä sitä jäi eilisen jälkeen vain pieni pala.

Lisäksi tarjolla oli Kinuskikissan namipaloja

1241719354_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

eli 400 g kauramurotaikinaa kaulitaan n. pellin kokoiseksi ja paistetaan 200 asteessa kymmenisen minuuttia. Jäähdytetään.

Keitetään 3 dl kermasta ja 3 dl fariinisokerista kinuskikastiketta. Kestää n. 30 minuuttia. Kaadetaan pohjan päälle ja jäähdytetään.

Sulatetaan suklaata 150 g ja levitetään kinuskin päälle.

Päälle tein jääkaapissa majailleista marsipaanin lopuista kukat ja lehdet. Herkkua oli nämäkin, eikä jäänyt montaa palaa miehelle töihin vietäväksi.

Neulerintamalla olen saanut yhdet sukat valmiiksi ja yhden vielä toistaiseksi salaisuuden. Iidan neuletakissa on toinen hiha valmiina. Ehkä sekin vielä joskus valmistuu ja pääsen oikeasti tekemään kenties Vihervaaraa...