Aiemmin bloggauksessa mainitsinkin, että kävin äidin kangaskaapilla kaivelemassa. Sieltä tarttui mukaan epämääräinen laatikko, jonka äitini oli saanut omalta äidiltään aikoja sitten. Laatikossa oli pieniä leikeltyjä tilkkuja, tarkemman tutkiskelun jälkeen havaitsin, että siellä oli pitkät pätkät toisiinsa kiinni ommeltuja tilkkujakin. Siitä se ajatus sitten lähti. Että ihan vaan surauttelis ja siitä sitten tulisi valmis peitto.

Tilkut oli tuollaisia vinoneliöitä. Reunan vihreä kangas ja taustakangas ihan taas omista varastoista - kuin myös täytteen vanu. Punainen tuossa ihan reunassa on niistä mummon kätköistä. Suurin osa kankaista ei omaa silmää miellyttänyt yksistään, mutta tuossa tilkkutäkissä ne kyllä meni. Tämän kääräisin pakettiin omille vanhemmilleni. Ja samalla vannoin, etten enää ikinä tee tällaista, näin ison työn käsittely ei ollut ihan helpoimmasta päästä - ompelukoneenkin raahasin Tessan päikkäreiden aikaan ruokapöydälle lisä tilan saamiseksi.